Koronakevät!

Iltavuoro takana ja vapaa viikonloppu edessä. Niin se elämä muuttui puolitoista kuukautta sitten! Alkuvuosi täyttyi vastaanottotyöstä ja workshopeista niin upeasti, että tuli tarve lisätä työpäiviä viikkoon, kuinka onnellinen olinkaan. Sitten iski korona ja pudotti pienyrittäjän polvilleen. Tuli koettua hyvin monenlaisia tunteita, vihasta surun kautta epätoivoon. Harkitsin vakavasti myös yrittäjän unelmastani luopumista. Mutta sitten puski esiin se sama voima ja into, joka sai aikanaan hyppäämään tuntemattomaan. En luovuta. Vielä kerran teen kaikkeni, jotta saisin tehdä rakastamaani työtä.

Kohta kuukauden ajan olen ollut osa tarmokasta ja lämminhenkistä työyhteisöä vanhusten ympärivuorokautisessa hoivayksikössä lähihoitajan tehtävissä. Työnkuvan äkillinen muutos on toki ollut raskas fyysisesti ja psyykkisesti, mutta myös antanut kokemuksena valtavasti eväitä tulevaisuutta varten myös fysioterapeutin työtä ajatellen. Puhumattakaan isosta joukosta ihania hoitajakollegoja ja asukkaita, joihin olen saanut tutustua. Omaa työtäni jatkan edelleen kahtena tai kolmena päivänä viikossa kysynnän mukaan.

Eniten tämä kevät on varmasti opettanut meille kaikille epävarmuuden sietokykyä sekä tapoja mukautua äkillisesti muuttuviin olosuhteisiin. Uskon, että moni meistä kokee olevansa vahvempi tämän kaiken jälkeen.
Näihin sanoihin, aurinkoa kevääseemme????❤

????Ollaan yhdessä, tai ainakin yhtä sydämessä.
Päivien pidentyessä, jonkin uuden edessä.
Kevään lehdillä, on tänäkin vuonna elämä.
Päivien pidentyessä, ollaan yhtä sydämessä.
Uuden edessä????